Mikrobeja esiintyy yleisesti joka puolella elinympäristössämme ja ne ovat tärkeä osa luonnon kiertokulkua. Mikrobeja esiintyy aina rakennuksissa, rakenteiden pinnoilla ja sisällä sekä sisäilmassa. Rakennuksessa esiintyvät mikrobit ovat peräisin luonnosta (maaperä, kasvien pinnat, ulkoilma). Luonnosta rakennukseen kulkeutuu ulkoilman yleisiä mikrobeja, mutta myös kosteusvauriomikrobeja.
Kosteusvaurio voi aiheutua esimerkiksi katto- tai seinärakenteen vuodosta, maaperästä kapillaarisesti nousevasta kosteudesta tai kosteuden tiivistymisestä rakenteisiin.
Erilaisia kosteuslähteitä ovat sade-, sulamis- ja valumavedet, tulvat, sisäilman liiallinen kosteus, pesu- ja käyttövedet, putki- ja laitevauriot sekä rakennekosteus. Myös epäsopivat materiaalit ja väärin suunnitellut rakenteet sekä huonosti toimiva ilmanvaihto voivat altistaa rakennuksen kosteusvaurioille.
Rakennuksen mikrobeista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä home-, hiiva- ja lahottajasieniä sekä bakteereja.
Nämä mikrobit tuottavat suvusta ja lajista riippuen itiöitä, rihmaston kappaleita sekä erilaisia kaasuja ja toksiineja aineenvaihduntatuotteinaan.
Homekoira opetetaan tunnistamaan näitä kaasuja ja aineenvaihduntatuotteita.
Koulutuksessa käytän laboratoriossa kasvatettuja mikrobikantoja, näin tiedän mitä koirat ovat oppineet löytämään.
Mikrobit pyrkivät laajentamaan kasvustoaan eli valloittamaan muilta mikrobikasvustoilta lisää kasvualuetta. Jos sisäilmassa on suuria määriä homeita tai niiden itiöitä, aineenvaihduntatuotteita ja toksiineja, ihmiset voivat saada niistä terveyshaittoja.
Rakennuksessa esiintyvät mikrobit ovat yleensä ulkoilmalle tavanomaisia Penicillium-, Cladosporium- ja Aspergillus-suvun homeita sekä pieniä määriä kosteusvauriomikrobeja kuten esimerkiksi Aspergillus Versicolor tai Streptomyces-suvun aktinobakteereja (sädesieni).
Rakennuksen mikrobikanta muuttuu kosteusvaurion vaikutuksesta. Ensimmäisenä kasvavat nopeakasvuiset Penicillium-, Cladosporium- ja Aspergillus-suvun homeet. Kosteusvaurion jatkuessa alkaa kosteusvauriomikrobien (esim. Aspergillus Versicolor, Streptomyces-bakteeri, Trichoderma) kasvu.
Rakennusten kosteissa tiloissa voi kasvaa erilaisia hiivoja. Hiivakasvustoja esiintyy pääosin homesienten yhteydessä. Yleensä hiivat vaativat kasvaakseen korkeita kosteuspitoisuuksia ja hieman korkeampia lämpötiloja kuin homesienet.
Sädesienet ovat maaperän bakteereja (aktinobakteereja), jotka homesienten tapaan kasvattavat rihmastoja ja itiöitä.
Sädesieniä esiintyy yleisesti maaperässä ja ne antavat maa-ainekselle sen ominaishajun (maakellarin hajun)
Sädesienet luokitellaan kosteusvauriomikrobeiksi, koska ne kasvavat vain kosteissa olosuhteissa. Sisäilmaongelmaksi sädesienet muodostuvat, mikäli ne pystyvät synnyttämään kasvuston rakenteissa ja niiden aineenvaihduntatuotteet pääsevät sisäilmaan. Yleisimmin kosteusvaurioiden yhteydessä todettu sädesieni on Streptomyces-suvun sädesieni, joka kasvaa kosteusvaurioituneissa betonirakenteissa (esim. kellari).
Lisäksi sädesieni viihtyy betonin ja muovimaton välissä jos betoni altistuu kosteudelle. Monesti tässä yhteydessä myös liimat reagoivat muovimattojen pehmittimien kanssa ja syntyy Voc-yhdisteitä.
Sädesienikasvustojen poistamisessa noudatetaan samoja menetelmiä kuin mikrobikasvustojen poistoissa yleensäkin: Ensin kartoitetaan kosteusvaurioitunut alue ja siihen johtaneet tekijät, kosteusvaurion aiheuttaneet tekijät poistetaan, vaurioituneet materiaalit ja rakenteet vaihdetaan tai puhdistetaan mekaanisesti ja lopuksi rakennukseen tehdään homepölysiivous.

Tutkimuksissa on havaittu, että uuden lattiapinnan alle jätetty vanha muovimatto voi aiheuttaa terveyshaitan ja lisätä asukkaiden oireilua.

Maton muovi ja kiinnitysliima alkavat vanhetessaan hajota kemiallisesti ja haihduttaa huoneilmaan haitallisia aineita.

Homekoira osaa löytää myös nämä riskirakenteet.

Lisäksi maton alapintaa voi kehkeytyä home ja mikrobikasvustoa.

Terve ihminen ei välttämättä saa oireita. Jos sen sijaan on jo herkistynyt, oireet pahenevat ja ihminen sairastuu. Valmiiksi sisäilmasairas ei pysty lainkaan asumaan tai työskentelemään tällaisessa tilassa.

Muovimaton poistaminen ei yksin riitä, jos sisäilmasta halutaan puhdasta.

Alusbetoniin tai -tasoitteeseen imeytyneet liimajäämätkin on saatava pois, koska muuten ne jatkavat sisäilman saastuttamista.

– Betonilaatan pinnasta jyrsitään pois 2–3 milliä materiaalia. Tämän jälkeen pinta puhdistetaan ja tila tuuletetaan. Tarvittaessa pinta vielä kapseloidaan.

Meiltä saat kaikki tarvitsemasi palvelut samasta paikasta. Se säästää sekä aikaa että rahaa.

Kysy lisää palveluistamme, puhelin neuvonta ei maksa mitään.